perhosvaikutus.blogspot.com
Perhosvaikutus: maaliskuuta 2015
https://perhosvaikutus.blogspot.com/2015_03_01_archive.html
Maanantai 30. maaliskuuta 2015. Kaupunki osaa olla kertakaikkisen kylmä ja tunnoton. Kun se päivä päälle sattuu. Se haisee märiltä hiuksilta ja kostuneelta talvitakilta. Korot kopsivat asfalttiin kuin suoraan ohimoon. Autojen kiihdytyskaasutus riuhtaisee huivin suojan. Kadun reunoilla upottavat silmäkkeet, joihin kengät läsähtävät hörppimään. Myötätunnon puute kirkuu. Valot eivät vaihdu ikuisuuteen. Pysäkin katos tarjoaa suojan kuin unohtunut lastenloru. Käsi kohmettuu eikä tavoita toista. Varhaisen juna...
perhosvaikutus.blogspot.com
Perhosvaikutus: tammikuuta 2015
https://perhosvaikutus.blogspot.com/2015_01_01_archive.html
Lauantai 31. tammikuuta 2015. Kadut tietävät suuntansa. Talot niiden varrella oman paikkansa. Kadut määrittävät itsensä ja kaupungin. Risteyksissä ne kohteliaasti antavat kättä toisilleen. Jatkavat eteenpäin tai kääntyvät sinne mistä juuri tulivat. Kaduilla on tarkoituksenaan pitkästyminen. Niillä ei ole alkua tai loppua. Ne ovat alku ja loppu juuri siinä, missä ovat. Kun kulkijana kadotan karttani, ihmettelen suuntaa. Kenties poiketa kaduilta? Edetä itsekseen ja itsenään? Ragnar Ekelund: Näkymä Laredosta.
perhosvaikutus.blogspot.com
Perhosvaikutus: Viinalla ei virtaa
https://perhosvaikutus.blogspot.com/2015/07/viinalla-ei-virtaa.html
Torstai 23. heinäkuuta 2015. On muinainen uskomus, että suomalaiselle kelpaa ilmainen viina. Ja sen toivolla on saatu ihmeitä aikaan ja virtaa sinnekin, missä tulpat ovat muutenkin jo kostuneet. Hulluuksiin asti. No eipä päde tämäkään totuus enää sellaisenaan euroajassa. Tilalle on tullut muuta himonnan ja hinkumisen kohdetta. Mutta eipä ole varaa virnunnalle enää. Omaan nilkkaan osui. Voi sitä villiä saamisen riemua, rietasta kahmintaa, ahneutta ja omaksi ottamisen nousuhumalaa. Kanttarellimetsässä.
perhosvaikutus.blogspot.com
Perhosvaikutus: toukokuuta 2015
https://perhosvaikutus.blogspot.com/2015_05_01_archive.html
Lauantai 30. toukokuuta 2015. Nyt se joutui, paras päivä vuodessa. Toukokuun loppu. Kesän kynnys. Raiteen vaihto. Piste ja alkukirjain. Päättäjäiset. Vapauden portti ja kaiken lupaus. Lunastus ja palkkapäivä. Koulun jumppasali juhlaan pukeutuneena. Istuimeen tarraantuvat reidet, edessäistujan niskakiharat, mekon rimpsuhelma. Kokonaisen kesän punaiset sandaalit. Lauletaan suvivirttä ja gaudeaamusta tai vaikka ei. Päivän parhaus pysyy. Werner Holmberg: Maantie Hämeessä. Keskiviikko 27. toukokuuta 2015.
perhosvaikutus.blogspot.com
Perhosvaikutus: Askeleet
https://perhosvaikutus.blogspot.com/2015/08/askeleet.html
Perjantai 7. elokuuta 2015. Askeleita on monia. Useimmiten niistä ei erityisesti ajattele yhtäkään. Kun on aikansa lymyillyt metsäisessä marginaalimaailmassa, pellon syrjällä, kallionpyllyllä. Keinunut kaislanvarrella ja tuoksutellut vihreää lähestulkoon tainnoksiinsa. Sellaisesta kun astuu vaakasuoriin sovitelluille kivilaatoille korkeiden talojen kaikukaapissa, tietää askeleensa ja toisenkin. Yhtenä joukossa kuulostelee itseänsä ja oman tilan ottoansa. Omia kopinoitaan. Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom).
perhosvaikutus.blogspot.com
Perhosvaikutus: Seura kaltaistaa
https://perhosvaikutus.blogspot.com/2015/07/seura-kaltaistaa.html
Maanantai 27. heinäkuuta 2015. Pari päivää ollut levottomassa seurassa. Tuuli puskee puita. Sählää kaislikossa. Narahtelee nurkissa ja ulisee ikäväänsä ovenraossa. On nin paljon liikeen ääntä että siitä tulee kokonainen hiljaisuus. Omakin villasukkajalka alkaa etsiä toista sijaa. Ei voi ottaa hetkestä koppia kun ympärillä muu kaikki huojuu, heiluu, keikkuu ja kiitää. Kovassa kiireessä lounaasta pois. Jarmo Mäkilä: Suden hetki. Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom). TV:n asiantuntija tietää aina .
perhosvaikutus.blogspot.com
Perhosvaikutus: joulukuuta 2014
https://perhosvaikutus.blogspot.com/2014_12_01_archive.html
Sunnuntai 28. joulukuuta 2014. Kaupunkiasuja lumoutuu tähtitaivaasta harvakseltaan. Mutta sitä vahvemmin. Tavallinen öinen taivasnäky on repaleisten pilvien aavistus tai tyhjällä taivaalla kumottava kuu kulloisessakin koossaan. Kauempaa katsoen kaupungin yllä hehkuu vain hajavaloinen punertava harso. Joulumatkalla pääsin näkemään taas tähtien toden. Pimeän, mutta lumihehkuisen maiseman halki ajaessa taivaan tähtikartta aukesi ihmeteltäväksi. Elämä on. Sinä olet. Me olemme ja olimme. Valo ja pimeys tasan.
perhosvaikutus.blogspot.com
Perhosvaikutus: helmikuuta 2015
https://perhosvaikutus.blogspot.com/2015_02_01_archive.html
Lauantai 28. helmikuuta 2015. Aika on nilkku poni. Tai joku muu oudohko kavio-olento. Aamulla se nilkuttaa epätahtisesti konttorille. Kuopaisee vauhtia harmaasta ja vetäisee henkeen päivän odotuksia. Kahvikone hörähtää sille suopean huomenen. Keskipäivään mennessä hidasta kapsetta näppäimistöllä on kertynyt hyvän matkaa. Sitten muutama matka jo ravia ja kirjaimiin sotkeutuvaa reipasta laukkaa. Pari tomakkaa potkua takaraajoilta. Tunteenpurkuterapiaa. Iankaikkinen aikakin tarvitsee. Valkoista hohtavaa....
perhosvaikutus.blogspot.com
Perhosvaikutus: elokuuta 2015
https://perhosvaikutus.blogspot.com/2015_08_01_archive.html
Lauantai 29. elokuuta 2015. Tarmo ja Urho viettävät yhteistä ikävää Katajanokan laiturissa. Pitkästyvät kunnon kelien odotuksessa. Pitäisi jo päästä, saada jäätä särjettäväksi. Loppukesän päivä herää haukotellen viistoon aamuvaloon. Meri toivoo edes laiskaa tuulenvirettä. Näkee yhä unia tummista syysmyrskyistä syvissä aallonpohjissaan. Pihlaja on käpertynyt rannan kivikkoon. Rapisuttelee kuivia lehtiään jotakin tehdäkseen. Marjojen tertusta jäänyt lintuparvelta vain muisto. Perjantai 21. elokuuta 2015.
perhosvaikutus.blogspot.com
Perhosvaikutus: Toiset ovat tuuli
https://perhosvaikutus.blogspot.com/2015/02/toiset-ovat-tuuli.html
Sunnuntai 8. helmikuuta 2015. Toiset ovat tuuli. Toisia tuuli ajaa. Tuuli on kirkas, ehdoton ja suoraryhtinen. Ainakin enimmän aikaansa. Tuuli on vailla väriä ja itseään. Se kulkee vaakasuoraan ja suorasti. Tällaisina päivinä, jolloin valo puraisee silmänpohjia ja antaa syötin tulevasta keväästä, tuuli on kylmäkiskoisimmillaan. Armoton, myötätunnoton. Esplanadeilla tuuli piti salkolipuille sulkeisiaan. Tönäisi epäkohteliaasti selkään, eikä malttanut odottaa vihreälle vaihtumista. Tunteita paljon, liikaa.
SOCIAL ENGAGEMENT